HERKKÄ LAPSI
Moni kasvattaja pohtii onko juuri oma tai lähipiiriin kuuluva lapsi erityisen herkkä. Kun lasketaan yhteen erityisherkät ja nepsypiirteiset päästään prosenttilukemiin, joiden takia itse ajattelen, että jokaisen tuoreen vanhemman kannattaisi perehtyä näihin ilmiöihin ja siihen miten herkkää lasta tuetaan. (Erityisherkkiä on 15-20 prosenttia ihmsistä ja neurokirjolla on niin ikään useampi prosentti ihmisistä, osittain nämä toki lomittuvat.) Aivan pienen lapsen kannalta ei ole olennaisinta se saako hän hienoja nimiä kokemuksilleen, vaan aikuisten tuki ja kyky asettua lapsen asemaan. Kaikista tärkeintä on, että lapsi saa tuntea itsensä upeaksi kaikkine ominaisuuksineen.
Kun aikuinen alkaa pohtia lapsen herkkyyttä, taustalla on usein pitemmän aikaa jatkunut tunne, että lapsessa on jotakin erityistä. Se on voinut alkaa jo syntymästä tai ilmetä vähitellen lapsen kasvaessa. Jokainen herkkä on omanlaisensa kokoelma temperamenttipiireitä, eikä mikään tietty piirre tai sen puuttuminen tee ihmisestä erityisherkkää. Yleistä on, että herkillä lapsilla ilmenee seuraavanlaisia ominaisuuksia: aistiherkkyyksiä (äänet tai materiaalit häiritsevät), syömishaasteita (ruuan rakenne tai maku aiheuttaa vaikeuksia), matala kipukynnys, lapsi säikähtää helposti, tarkka sosiaalinen silmä, laaja sanavarasto, ylivirittymistä, voimakkaita tunnereaktioita, voimakasta empatiaa, syvällisiä pohdintoja, hyvä mielikuvitus, univaikeuksia tai pelkoja. Herkkyydessä ja nepsypiirteissä on paljon yhteistä. Moni on myös yhtäaikaa nepsypiirteinen ja erityisherkkä.
HERKÄN LAPSEN KOHTAAMINEN
Vielä tämän päivän vanhemmat ovat sukupolvea, joiden kasvatuksessa ei välttämättä otettu herkkyyttä huomioon. Moni herkkä on kokenut reipastamista. Moni on joutunut venymään rajojensa yli ja puremaan hammasta. Moni on kokenut olevansa vääränlainen. Monen kuormitusreaktiot on torjuttu tai niistä on rankaistu. Ymmärrettävästi tämä jättää jälkiä. Sen sijaan kasvatus, jossa herkkyys nähdään voimavarana ja kohdataan tilaa antaen vahvistaa itsetuntoa ja -kunnoitusta. Kuormitusreaktioiden syihin pyritään puuttumaan ja ne koetetaan ratkoa rakentavasti. Herkän lapsen maailmaa ei tarvitse pehmentää ja siloittaa. Lasta ei myöskään tarvitse karaista. Elaine N. Aron on todennut, että maailma tarvitsee kipeästi taidolla kasvatettuja herkkiä. He ovat todellinen lahja: heistä kasvaa harvinaisen tarkkanäköisiä aikuisia, jotka huomioivat kokonaiskuvan ja kykenevät syvään empatiaan. Mitäpä muuta maailma tarvitsisi tällä hetkellä?
