Joulu lähestyy. Juuri nyt minulla on näkymättömässä repussani lapsen kadonnut tonttulakki, tekemättä jäänyt piparitalo ja joulusiivous joka hoidetaan ehkä vuonna 2027. Annan niiden olla. Ennen kuin aatto on ohi kauhon niiden päälle riisipuuroa, liikaa suklaakonvehteja, pari litraa glögiä ja paljon halauksia. En tavoittele jouluna täydellisyyttä, mutta rauhoittumista ja akkujen lataamista toivoisin itselleni ja muille.
Se ei ole aina niin helppoa. Monella herkällä tai neurokirjon ihmisellä Näkymätön reppu on joulun alla aivan täynnä. On niin paljon muistettavaa ja koettavaa. Perheenjäsenet pörräävät ylikierroksilla ja ilmassa on jännitystä. On juhlia, piparitalkoita, esityksiä. Rutiini katkeaa. Joulu on monien aistimusten aikaa. Ihanat tuoksut, musiikki ja joulukoristeet ovat jatkuvasti havainnoivalle, voimakkaasti reagoivalle mielelle kuin huvipuisto. Hauska, mutta pitemmän päälle väsyttävä. Tämä ei koske pelkästään lapsia, vaan myös aikuinen saa päänsä pyörälleen pitkällä vuoristorata-ajalulla.
Monilla jouluun kuuluu myös paljon sosiaalista elämää. On serkkuja, sukulaisia, kyläilyjä. Iloitaan jakamisesta ja yhdessäolosta, joskus tiiviisti samoissa tiloissa pitkänkin aikaa viettäen. Varsinkin kun yhdessäolo on kivaa, sen keskeltä voi niin pienen kuin isommankin ihmisen olla vaikea irroittautua omaan rauhaan lataamaan akkuja. Voi myös tuntua, että oman ajan ottaminen on sosiaalisesti hankalaa, jos toisten akut tyhjenevät eri tahtiin kuin omat.
Olemme juuri vaihdattaneet automme hajonneen akun, joten akut ovat olleet paljon mielessä. Se miten joskus virta voi olla yllättäen loppu. Miten välttämätöntä riittävä lataus on käynnistymiselle. Ihmisen hermostoa ja kuormitustasoa voi ajatella akkuna. Toisten akut tyhjenevät nopeasti ja täyttyvät nopeasti, toisen täyttyvät hitaasti, vaikka tyhjenisivät nopeasti ja jonkun akku ei tunnu tyhjenevän koskaan. Herkästi reagoiva hermosto saattaa syödä akun kestoa valtavasti.
Jotta lomakausi ei muodostuisi akkuja entisestään tyhjentäväksi asiaksi hermostolle kannattaa järjestää latauspisteitä tiuhaan.
Mitä voimakkaammin akkua kuluttavassa ympäristössä viettää aikaa, sitä tiheämmin akkua pitää ladata. Niin lasta kuin aikuista voi auttaa ajatus konkreettisesta latauspisteestä. Monelle omasta kodista löytyy sellainen helposti. Mutta jos aikaa vietetään mummolassa, kavereiden kanssa tai sukulaisten luona, voi yrittää järjestää tilat niin, että sekä aikuisille, että lapsille löytyy latauspiste, johon on helppo mennä milloin vain. Paras latauspaikka on suljetun oven takana, mutta tilan puutteessa myös pöydän alle, sohvan taakse tai nojatuoliin voi tehdä oman latauspaikan. Sitten tarvitaan tietenkin laturi. Tai useampia.
Aikuisten yleisiä latureita ovat vaikkapa lehti, tv, kirja, käsityöt, äänikirjat, ulkoilu, nokkaunet tai puhelimen selaaminen. Lapsille toimivat usein samantapaiset asiat. Vaikkapa kirjat, sarjakuvat, stimmailulelut ja fidgetit, rakentelulelut, muovailuvaha, piirtäminen, tehtäväkirjat ja äänikirjan kuuntelu. Tärkeää on, että latauspiste ja mieleinen laturi ovat helposti saavutettavissa. On myös tärkeää varmistaa, että laturi oikeasti toimii. Siksi esimerkiksi ruudun käyttö lataamisessa voi olla riskialtista. Moni sarja tai peli voi olla hyväkin laturi, mutta joissakin tilanteissa nämä antavat valheellisen tunteen latauksesta, mutta lataushetken jälkeen aivot ovat entistä väsyneemmät.
Yritämme puolison kanssa tänä vuonna varmistaa, että pakkausteknisesti ja tilaratkaisuiden kannalta kaikki perheenjäsenet ovat joulunaikaan pysyvät lähellä latauspisteitä ja latureita. Sillä lailla kuormittuvakin voi heittäytyä riemumielin joulun tunnelman ja sosiaalisten tilanteiden vietäväksi ja lomasta muodostuu kokonaisuudessaan voimia palauttava, ei kuluttava, kokemus. Ja kuten kaikissa vaiheissa, loma-aikanakin huippuhetket ja aallonpohjat vuorottelevat. Uupumuksen hetket, latauksen loppuminen ja näkymättömän repun räjähtely kuuluvat herkän ihmisen elämään.
Lataavaa ja riittävän rauhaisaa joulunaikaa kaikille!